1992 Suomi, Naisvaikuttajat V16 **

Eva Aurora Charlotta Karamzinin (o.s. Stjernvall) ensimmäisen puolison, upporikkaan hovijahtimestari Demidovin kuoltua hän solmi avioliiton eversti Karamzinin kanssa. Tämän kaaduttua leski vetäytyi seuraelämästä, ja siirtyi kotimaahansa ja käytti varojaan monenlaiseen hyväntekeväisyyteen. Träskändan kartanoon hän perusti lastenkodin (nyk. vanhainkoti) ja talviasuntonsa Hakasalmen huvilan hän testamenttasi Helsingin kaupungille (nyk. kaupunginmuseona). Hänen toimestaan perustettiin Helsinkiin diakonissalaitos, jota hän ylläpiti kuolemaansa asti.Eva Charlotta Lovisa Sophie Mannerheim tuli 1904 Helsingin kirurgisen sairaalan ylihoitajaksi ja samalla sairaanhoitajatarkoulutuksen johtajaksi. Hän oli 1905-26 Suomen Sairaanhoitajain liiton ja 1922-25 kansainvälisen sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja. Hänen aloitteestaan perustettiin Suomen ensimmäinen lastenlinna 1928. Valokuvaan perustuvassa merkin sivukuvassa nähdään Sophie sairaanhoito-oppilaiden ympäröimänä.Lääkäri Laimi Lovisa Leidenius oli Helsingin yliopiston ensimmäinen naispuolinen professori. Hänen alansa oli synnytys- ja naistentautioppi.Sosiaalipoliitikko, talousneuvos Miina Sillanpää toimi mm. kotiapulaisena, palvelijatarkodin johtajana ja Elannon kahvila- ja ravintolatoimen tarkastajana. Hän oli myös useiden lehtien toimittajana. Hänen aloitteestaan syntyi Ensi-Koti-laitos. Hän oli eduskunnan jäsenenä lähes yhtäjaksoisesti 1907-47. Häntä pidettiin sosiaalidemokraattisen puolueen huomattavimpana naisedustajana. Hän oli vuosina 1926-27 maamme ensimmäinen naispuolinen hallituksen jäsen, toinen sosiaaliministeri.Runoilija Edith Södergran syntyi suomenruotsalaisesta vanhemmista Pietarissa, missä hän kävi saksalaista koulua. Oleskellessaan etupäässä sveitsiläisissä keuhkotautiparantoloissa hän sai virikkeitä, jotka näkyivät hänen runoudessaan. Häntä pidetäänkin modernismin uranuurtajana jopa koko pohjoismaisessa lyriikassa. Merkissä taustalla on Södergranin alkuperäista käsikirjoitusta runokokoelmasta "Maa, jota ei ole", jonka Elmer Diktonius vuonna 1925 postuumisti toimitti.Kreeta Haapasalo oli pientilan emäntä Kaustisilta. Hänellä oli nuoruudesta asti kaunis lauluääni ja hyvä kanteleen soittotaito. Katovuoden vuoksi hän lähti laulullaan ja soitollaan hankkimaan perheelle toimeentuloa. Vuosien mittaan matkat ulottuivat jopa Tukholmaan ja Pietariin asti. Merkissä nähdään taustalla piirros R. Ekmanin maalamasta taulusta sekä nuotteja lauluun "Mun kanteleeni kauniimmin...".